Haluatko shetlanninponin?

Mitä otettava huomioon ponia hankittaessa?

Shetlanninponia etsivän on hyvä käydä esimerkiksi rotunäyttelyissä, joissa näkee paljon erilaisia poneja kerralla ja voi tavata useita kasvattajia. Ostajan on hyvä vierailla myös eri kasvattajien luona tutustumassa poneihin. Ponin alkuperä tulisi ottaa selville: polveutuuko se hyväksytyistä vanhemmista ja onko se rekisteröity shetlanninponi. Ei-hyväksytyn oriin jälkeläisillä ei ole näyttely-, kantakirjaus- tai kilpailuoikeutta. Kun tiedät, haluatko huippuluokan näyttelyponin, terveen, hyväsukuisen siitosponin, ratsastus- tai ajoponin, muista kuitenkin, että shetlanninponi ei pienestä koostaan huolimatta ole lelu. Shetlanninponi tarvitsee määrätietoista käsittelyä ja koulutusta ja tähän tarvitaan aikuista.

Shettisvarsa on mitä hurmaavin!
Kuva Tupu Kippo

Shettisvarsa on mitä hurmaavin!
Kuva Teri Kovács

Shetlanninponit viihtyvät parhaiten saadessaan olla runsaasti ulkona. Ne tulevat toimeen myös pihattotallissa. On syytä muistaa, että pihatto ei ole mikä tahansa pikkuaitaus jonkin rakennelman yhteydessä, vaan sillä on omat vaatimuksensa. Pihatto vaatii asiantuntevaa hoitoa pysyäkseen viihtyisänä. Tulee myös ottaa huomioon, että poni tarvitsee enemmän ruokaa asuessaan pihatossa. Tallissa asuvien ponien riittävästä ulkoilusta on huolehdittava.

Shetlanninponien ruokinta on hyvä pitää mahdollisimman luonnonmukaisena ja yksinkertaisena. Myös liian runsas ruokinta voi aiheuttaa ongelmia ponille, esim. kaviokuumeen. Yleensä hyvälaatuinen heinä, raikas vesi, kivennäiset ja vitamiinit riittävät pitämään ponin hyvässä kunnossa. Kesäaikana riittävä laidun kattaa yleensä ponin ravinnontarpeen, mutta kivennäisiä se tarvitsee myös laidunkaudella. Ponillakin on varsin yksilöllinen rehunkäyttökyky, joten ruokinta on sopeutettava ponikohtaisesti. Usein kasvavat varsat, tiineet tai imettävät tammat sekä työssä olevat ponit tarvitsevat myös väkirehuja, esim. kauraa tms. Kannattaa siis seurata ponin "lihavuusastetta". Hyvä nyrkkisääntö on, että vesi ei saa seistä selässä mutta selkäranka ei saa olla esillä, kylkiluut eivät saa näkyä mutta niiden tulisi tuntua.

Shetlanninponi soveltuu erinomaisesti lasten ensimmäiseksi ratsuksi edellyttäen, että sitä on asianmukaisesti käsitelty ja kohdeltu. Suomessa shetlanninponin käyttö valjakko- ja raviponina on lisääntynyt melkoisesti, joten se on todellinen monikäyttöponi. On tärkeää tiedostaa, että shetlanninponi kehittyy hitaasti, joten ratsastusta sillä ei ole syytä aloittaa juurikaan ennen neljättä ikävuotta. Ponia voidaan alkaa opettaa ajolle kaksivuotiaana, mutta tällöin ei sille vielä laiteta kärryjä tai taakkaa. Kolmivuotiskaudella ponilla voi alkaa pikkuhiljaa ajella kärryillä ja loppuvuodesta totuttamaan satulaan. Mikäli hyvin kevyt ratsastaja löytyy, voidaan ponia alkaa totuttaa ratsastajaankin, mutta varsinaiset ratsastusharjoitukset on syytä jättää nelivuotiskaudelle. Liian aikaisesta rasittamisesta voi olla ponille ikävät seuraukset, sillä polvilumpion hakautuminen, löysät nivelsiteet, yms. vaivat ovat rodulla kasvuvaiheessa melko yleisiä. On siis syytä varmistaa hyvä lihaskunto lenkkeilemällä TALUTTAEN ja turvaamalla ponille edellytykset kehittyä kunnolla.

Shetlanninponit ovat täysin kehittyneitä vasta noin kuusivuotiaina, jolloin poni on saanut lopullisen muotonsa. Shetlanninponi on nopea oppimaan ja erittäin miellyttämishaluinen, joten jos koulutuksessa edetään asteittain, tuloksena pitäisi olla miellyttävä lastenponi.

Shetlanninponin käyttö valjakko- ja raviponina on lisääntynyt melkoisesti. Camilla Simonsén ajaa parivaljakolla Skäpperöds Asterix 41SH ja Skäpperöds Fidias.
Kuva Leena Kahisaari